Ilonojan kartano

Vuonna 1870 saapui Hartolan pitäjästä Jaalan Kimolaan Venäjän armeijassa palvellut kapteeni Gestrin, joka osti pakkohuutokaupasta Ilonoja-nimisen tilan. Myyjänä oli majuri Palander, joka oli ajautunut pahoihin velkoihin. Kapteeni Johan Gestrin puolestaan oli juuri avioitunut pietarilaisen Maria Nordmannin kanssa ja häitä oli juhlittu vanhassa Porvoossa.
 

Tila päärakennuksineen sijaitsi silloisen Ylisen Viipurintien varrella, Ilonoja-nimisen ojan mutkassa. Vuonna 1874 kävi kuitenkin niin onnettomasti, että Ilonojan tilukset päärakennuksineen päivineen paloivat maan tasalle. Kesä lienee ollut erityisen kuuma ja kuiva, sillä myös Kimolanlahden vastakkaisella rannalla sijainnut Vuorilahden kartano paloi samoihin aikoihin. Niinpä kapteeni Gestrin rakennutti uuden, lukuisia koukeroisia puuleikkauksia ja yksityiskohtia käsittävän päärakennuksen Pyhäjärven rannalle, noin kilometrin päähän edellisestä tilakeskuksesta ja tulipalopaikasta. 

​

Kapteeni ja kapteenska saivat viisi lasta. Kapteeni kuoli yllättäen vain 60-vuotiaana ainoan pojan ollessa tuolloin vielä alaikäinen. Niinpä tilan otti hoitaakseen vanhin tytär Thyra, kunnes 

Karl-poika aikuistui ja sai koulunsa käytyä. 

 

Kartanolla oli navetta ja juustomeijeri sekä oma mylly, josta saatiin sähköt kartanolle vuonna 1913. Tilalla viljeltiin heinää, ruista ja kevätviljaa. Karl Gestrin luovutti tilan aikanaan pojalleen, metsänhoitaja Lasse Gestrinille, joka suomensi nimensä 1930-luvulla Ilonojaksi. Ilonoja, joka antoi käyttövoiman myllylle, muuttui sen sijaan Myllyojaksi.

 

Tilaa nykyisin ylläpitävä Karoliina Ilonoja on graafisen suunnittelun ammattilainen ja Lasse Ilonojan lapsenlapsi. Viljelytoimista on pääosin luovuttu ja tilan nykyiset pellot on annettu vuokralle. Tilan päätuotantosuunta on metsätalous. Kesäisin rantaniityillä laiduntaa lampaita ja entinen työväenasunto on muutettu majoitustiloiksi. Kesäisin on saattanut aueta myös kirpputori tai pop-up kahvila. 

 

Kartano on vuosikymmenten saatossa kokenut monia muutoksia. Vain vanha kivinavetta kartanon lisäksi on alkuperäisistä rakennuksista jäljellä. Nykyisen pihapiirin pitkä, matala avoliiteri, aitta, työväenasunto ja viljamakasiini on kaikki rakennettu 1930-luvulla. 1800-luvun alun 2500 hehtaarista on kartanon omistuksessa enää murto-osa. Myös päärakennus on kokenut aikojen saatossa muodonmuutoksia. Rakennuksessa on siivottavaa pinta-alaa nykyisin kahdessa asunnossa yhteensä noin 400 m2. Huoneita kartanossa on 10, lisäksi kylmä vintti, lasikuisti ja suuri parveke.